Oli kerran tuo isäntä,
Julma ja vihainen herra,
Syyttömiä syyllistävä,
Hengitti kevään kipuja.
Ahneutta käsillä kantoi,
Sulki häijyyden syliinsä,
Himot hirtti niskoihinsa,
Harteilleen vihan keräsi.
Oli kerran tuo isäntä,
Sysimusta mieleltänsä.
Piiat nurmen vartta pitkin,
Yötä myöten kylpijöiksi.
Kunnes arvon alta nousi
Kuoleman kumea soitto.
Sen kerran, kun alemmat saunoi,
Alimmaiset saunaan saattoi.
Tule saunalle isäntä,
Sauna on hyviä varten!
"Kuka yön ylintä kutsui,
Alinko sanoja aivan.
Kenen vuoksi kylpy tyyntyi
Vaikean väkeni alta?"
Tule saunalle isäntä,
Elo ei sinua varten.
"Riivin yltäsi kuin korren,
Katson kuultavaa ihoa,
Puhdas, kuin keväinen niitty,
Ei sitä sisin sinulla.
Tunnen kuolevan kehosi
Ja kotia hakevat kasvot.
Veri lauteita saa juosta,
Nuolla liinoja puroina.
Riistetty ikäsi kaiken,
Irtoa ilojen vuota.
Eivät huudot kujille kuulu,
Kun kehrään kipusi kehrän."
Tuli saunalle isäntä,
Istui irvokkaan ihoa,
Vaan kesti yön, kesti päivän!
Astui rengit rappusille.
Nurkassa nurin on paita,
Orrella nyljetty isäntä,
Kiukaalla liha pirulle.
Hiljaisuus katossa keinui,
Hiljaa heilui Riidenlieko.