Kuoli kerran vanha vaimo
Talvisen talon perältä.
Ruumis ruodolle ylisen,
Lukko vintin vartijaksi.
Vaan kuuluu kuin askel yltä,
Enemmän eteisen päältä,
Kova on ylinnä pauhu,
Käy jalka katossa kuolon.
"Astu askel, astu askel,
Astu ainainen, ajaton.
Käy kuin kuolo, käy kuin kuolo,
Käy kuin kuoleman kavio.
Riko sukka, ruumissukka,
Surujen puettu sukka.
Sillä hetken vielä voimme,
Tule tanssini pariksi."
Hiipi hirsille ylisen,
Ruumis kuin kävellen käynyt.
Istui nurkkaan tuo peläten:
"Yö on yksin vastassani,
Portilta pirut ajavat,
Minä katson, hengittäjä,
Tanssissa hengittämätöntä."
"Nouse viimeisen ikäni,
Yön ehtymättömän luokse.
Nylje nyrkit, nylje nahka,
Kylki kyynärten takana."
Niin kuin viimeisen jalalla
Käy kauas nuo katoavaiset,
Kunnes kerran ne palaavat.
"Minä voin sinuksi tulla,
Sinä voit minuna olla,
Mutta hetken heiluvaksi,
Tule tanssini pariksi."
Nouse päivästä kadonnut,
En minä Perkele kenessä
Muussa voisi kauaa olla.
Vaan nyt polttelet minua,
Poltinko minä sinua?
Jää iäksi arkun alle,
Jää nyljetty multiin mennä,
Sinä kuoleman Halava!