Oli kerran Hemmilässä
Torppa torppien tavalla.
Siitä irvokas iloitsi,
Päällä uunin päivitteli.
Tuli pirttiin päiväläiset,
Nuo inehmot ilkamoiden.
Siellä suuria olivat,
Isompia illan tullen.
"Vaan puhuu vain se pimiäs."
Sen on tähden valkeet sammui.
Siitä käskee kertovaksi,
Sanaset sanottavaksi:
- "Minkä tähden tänne tullut?"
- "Maalari tuo käski tulla."
- "Minkä tähden tuo noin käski?"
- "Sen tähden, kun jalat paleli."
Tiesi kaikkien tulevat,
Kaikkien menevät muisti,
Kaiken se sovitun kertoi,
Puhui päätetyn pitävän.
Vaan niin on hiljaista puhetta,
Vaikeata vaikerrusta.
Älä äänetön viserrä,
Sinä lintu liehakoiva.
Paha suustaan sunnuntaina,
Pahempi pyhien työstä.
Vaan on paljon parempi olla,
Jos on virttä veisattava.
Hiipii Yövilkan valitus
Hemmilän pimeille maille.
Peittää kuurainen kajava
Siivillä sokeat silmät.
Kuuluu kuiskeita kamarin,
Huomiset hereille jäävät.
Kuulen kummia sanovan,
Pankolla puhetta käyvän
Kuin putoisi hiljaa höyhen,
Kevyt kenkä askeltaisi.
- "Vaan puhu piru kovemmin,
Sano äänen äyskärillä."
- "En minä lujemmin pysty,
Kun olen vain tuhkaa ja tomua!"