Eikä aurinko valaise,
Kun sinä sudeksi synnyt.
Kynnet Kuuttaren kutomat,
Mieli alla öisen hunnun.
Syty karsikko kajoksi,
Näytä kuolleet liekki-mieli!
Eikä aurinko valaise,
Sillä silmät sammal-alla,
Kynnet kylmät juurten vyönä,
Sydän sykkivä sisällä,
Peittona palavan päivän,
Kun sutena suolla juoksen.
Saavu syntysi suvusta,
Revi rikki ihmismieli,
Nouskoon nyt ihosi alta
Kultahisen kuun valoa.
Milloinkaan ei ennen ollut
Ihmishahmoni veressä
Juossu tsellainen onnen riemu,
Autuus ja henkeni vapaus,
Kuin nyt, päivän painuttua,
Kun sutena suolla juoksen.
Syty karsikko kajoksi,
Näytä kuolleet liekki-mieli!
Kasva Kuu syvyyden alta,
Syö hänestä päivän henki.
Vaipuneena suo sydämen
Tunnon tuulena voi viedä.
Eikä aurinko valaise,
Sillä silmät sammal-alla,
Kynnet kylmät juurten vyönä.
Milloinkaan ei ennen ollut
Ihmishahmoni veressä
Juossut sellainen onnen riemu,
Autuus ja henkeni vapaus,
Kuin nyt, päivän painuttua,
Kun sutena suolla juoksen.