Vaivun alle virvaliekin,
Synnyn, saan sukuni mielen.
Silmät haaskan hallitsemat,
Kämmen kaarnasta keritty.
Ruumis jää, hajoaa suohon,
Vaan kajosta kantaa huuto,
Raadot maaksi valmistuvat.
Yö on aikani, ikuinen
Pimeä maa jää taakse lehdon.
Sutena soi silmäin varjo
Kerran syntyä lumesta.
Riennä, on revityn retki
Matka Kuoleman pakoa.
Surma saa sinusta kiinni,
Kalma kaksin kämmenillä.
Liekö luopunut palaisi,
Mennyt alla aavistuksen.
Hyytää suo, ei päivä nouse,
Ikuista valoa varten
Saat painaa jalat lumelle.
Yö on aikani, ikuinen
Yö valot minulle kantoi.
Juoksen halki kangasmaiden,
Jää jälkeni aikain alle.
Korkealle nouse raivo
Syö jokainen silmistäni.
Riennä, on revityn retki
Matka Kuoleman pakoa.
Surma saa sinusta kiinni,
Kalma kaksin kämmenillä.
Minä tahdon maata juosta,
Kuonolle lumen satavan,
Tahdon taivaan päältä käyvän,
Yön jo tulla tummempana.
Kuu, vie pois hänen surunsa,
Iske halki harmaa mieli,
Hohda kultaa kannon päälle.
Palaa kuultava valoni,
Käy vain tuuli puiden luona,
Hiljaa laskeutuu pimeä,
Ei aika sinua muista.