Sitä päivää tulet kerran muistamaan Ikuisesti vielä katuen Eikä mikään koskaan tule riittämään Ei loitsu, rukous alkaa kääntämään Viimein vapaa, ryömii esiin piilostaan Jo uusi ajanlasku alkaa Luolansuulta suuren kiven vierittää Ja synkkää salaisuuttaan kantaa Näihin käsiin siirtyy malja viisasten Veistä haavassansa vääntää Kerran kouraa, joka kantoi valtikkaa Puuhun naulataan ja säälittä se katkaistaan Ei velkaa tänne tullut siirtämään On aika korvauksensa nostaa Pitkän jonon kärjessä ken yrittää Turhaan pelastustaan ostaa Taivas silmät sulkee Raunioillaan nyyhkyttää Mikä kerran pyhää Ainiaaksi pyyhkäistään Rikki repii Maailmakirjat sivuistaan Pohjan, tarkoituksen riistää Veitsenterää Halveksien kuolemaa Koittaa aika uuden messiaan Taivas silmät sulkee Raunioillaan nyyhkyttää Mikä kerran pyhää Ainiaaksi pyyhkäistään Tahdon hautaan saattaa Luomistyönsä peruuttaa Poistaa loiston kunnian Täältä selän takaa jumalan