Haikeana muistelen mennyttä aikaa
Kuinka kauas ajatukseni antaa
Kuin katkeruuden taakkaa
Muistoa niin raskasta kantaa
Eikä mikään voi helpottaa
Tätä tuskaa
Ei aika
Ei usko
Ei toivo
Ei rakkaus
Ei mikään voi parantaa
Missä ennen oli valoa
On jäljellä nyt enää mustaa
Missä ennen oli elämää
On jäljellä nyt
Vain kylmin tuuli ja jäinen maa
Kylmin tuuli
Ja jäinen maa
Jonka läpi
Saan kantaa
Katkeruuteni taakkaa
Kunnes rankani katkeaa
Tai kunnes aika minut elosta vapauttaa
Kunnes rankani katkeaa
Tai kunnes aika minut elosta vapauttaa
Läpi tuulen, myrskyn, sateen
Otan askeleen toisensa jälkeen
Läpi epätoivon, surun, murheen
Yhä askeleen toisensa jälkeen
Läpi kärsimyksen, tuskan, menetyksen
Ja niin
Loppuuni asti saan kantaa
Katkeruuteni taakkaa
Kunnes rankani katkeaa
Tai kunnes aika minut elosta vapauttaa
Kunnes rankani katkeaa
Tai kunnes aika minut elosta vapauttaa