Haikeana muistelen mennyttä aikaa Kuinka kauas ajatukseni antaa Kuin katkeruuden taakkaa Muistoa niin raskasta kantaa Eikä mikään voi helpottaa Tätä tuskaa Ei aika Ei usko Ei toivo Ei rakkaus Ei mikään voi parantaa Missä ennen oli valoa On jäljellä nyt enää mustaa Missä ennen oli elämää On jäljellä nyt Vain kylmin tuuli ja jäinen maa Kylmin tuuli Ja jäinen maa Jonka läpi Saan kantaa Katkeruuteni taakkaa Kunnes rankani katkeaa Tai kunnes aika minut elosta vapauttaa Kunnes rankani katkeaa Tai kunnes aika minut elosta vapauttaa Läpi tuulen, myrskyn, sateen Otan askeleen toisensa jälkeen Läpi epätoivon, surun, murheen Yhä askeleen toisensa jälkeen Läpi kärsimyksen, tuskan, menetyksen Ja niin Loppuuni asti saan kantaa Katkeruuteni taakkaa Kunnes rankani katkeaa Tai kunnes aika minut elosta vapauttaa Kunnes rankani katkeaa Tai kunnes aika minut elosta vapauttaa