Tämä kylmyys joka sisintäni jäytää
Kuin haava joka lakkaamatta märkivänä vuotaa
Sen katse yhä unessani tuijottaa
Tahtoo omakseen - ei päästä minua luotaan
Sen ääni yhä pimeydessä kaikuen
Kutsuu luokseen - ei jätä minua rauhaan
Kylmät kädet ruumiiseeni tarttuen
Kiskovat syvyyksiin - pohjaan
Kalloni palat talteen kerätkää
Jauhakaa ne hienoksi kuin hiekka jonka nielin
Vain täydellinen hävitys riittää
Tähän maailmaan en tahdo
Jälkeäkään enää jättää
Viiltäkää auki nahka jonka syntymässä puin
Polttakaa sisukseni kuin petolliset käärmeet
Päästäkää vapaiksi syöpäläisten parvet
Ne ovat vapauttaan jo kauan odottaneet
Viimeisenkin äänen vaietessa
En mitään täältä mukaani kai saa
Mutta vaikka synkin syvyys minut nielee
Tätä hetkeä ei minulta vie enää kukaan
Kaiut huutoni kertovat tarinaa
Siitä miten valitsin elää
Keskellä kuoleman löysin elämän janon
Hauraimman halun joka hajoaa
Kun kaikki katoaa
Korkeuksista tuijotin pohjaan
Korkeuksista tuijotin pohjaan