Puhun nyt suoraa mun sydämmest
Nyt me ollaa mut aatteitten ytimes
Se on tärkeetä mulle
Et pystytää puhuu niist asioist jotka on pimeydes
Niist hetkistä kun tätä epäilet
Kun tuntuu et viimesii vetelet
Ni avaa ne lukot ja avaa sun sydän
Et pystytää puhuu ku ihmiset
Ihimiset ilman naamiot
Ihmiset ilman kaaviot
Ihmiset sellasenaa ilman tarvetta pystyä täyttämään laatikoit
Eletää yhteiskunnas jossa nuoret on sairait ja mielet on raunioin
Yhä useempi hukassa maailmas jossa hyväksytää pelkkiä kopioit
Musta tuntuu et mul ei oo määränpäät
Musta tuntuu ei voimia heräämään
Musta tuntuu jos kaadun viel kerran ni voimia en löydä itteeni keräämään
Musta tuntuu en riitä ja ihan sama
Ei mua kukaan tuu kummiskaa rakastamaan
Musta tuntuu mun mieli on sairas ja kukaan ei pysty sitä koskaan parantamaan
Mut kaikki nää tunteet on valheit
Raahaan vaa mukana kahleit
Ja fakta on se en oo yksin
Ni avaan mun sydän sillon ku vaikeet
Luovutan pois omilt harteilt
Yhessä kohdataa haasteit
Matka on pitkä mut askel kerrallaan
Ja muistan mieles näitä lauseit
Mä tiiän et tää tulee järjestymään
Ja mä tiiän sen vaik ei oo järjenjyvää
Ja mä tiiän et vaik mul on vaikeet
Ni lopussa tästä ki tulee viel jotain hyvää
Koska tiiän sen vaikka ei tunnu nii
Pitää ymmärtää et ollaa ihmisii
Ni tuomitkoo se joka pyhä ku pohjalta kaikki me ollaan tääl syntisii
Puhun nyt suoraa mun sydämmest
Nyt me ollaa mut aatteitten ytimes
Se on tärkeetä mulle
Et pystytää puhuu niist asioist jotka on pimeydes
Niist hetkistä kun tätä epäilet
Kun tuntuu et viimesii vetelet
Ni avaa ne lukot ja avaa sun sydän
Et pystytää puhuu ku ihmiset
Puhun nyt suoraa mun sydämmest
Nyt me ollaa mut aatteitten ytimes
Se on tärkeetä mulle
Et pystytää puhuu niist asioist jotka on pimeydes
Niist hetkistä kun tätä epäilet
Kun tuntuu et viimesii vetelet
Ni avaa ne lukot ja avaa sun sydän
Et pystytää puhuu ku ihmiset