En sovi ihmisen standardiin, Vissii liian jäässä tähän paardiin Jokainen kai eri tehtävä saatii Tyhjä gargovaunu, vanha yaardi Vieressä makaa ku jalan kuljen, Joo kaikki ookoo, jos silmät suljen, Niiku purjeet, nostan nämä housut Joka sadannennel askeleel En tullu kertoo oikeesta väärästä, en Hiffaa mitään mitä tulee tähä galaksiin Bitcoinien, hevosvoiman määrästä Ziigaan tyyppii peilissä ku Prisman vaksii Yritän estää taivaan kantta tippumasta Ajatus hahmo, poistuu ikkunasta Sparrowin Jaska etsimässä Atlantiksen aarrettaan Tikkurilasta Selitä todellisuus näin huumaava Mitä korjata, jos rikki koko kaava Osansa on saava, laita laastari jos tulee haava Varo: lattia on laavaa Vaikka sielu on Kouvola puolivälis lokakuussa Mätä Punainen Atlas ylhäällä omenapuussa Vaikka vaihdoin lukotkin, siellä asuu vielä joku Se bommaa naapurin seinään meikän sotuu Päivät vaihtuu päältä t-paitoina, Mitä sanoo tällaisina aikoina, Kaatosateessa itselleen aitona Pysyä samalla ku kaikki nii laitonta Hiljainen ilta, elämä poissa, vaikka Se kai mikään poikkeus olekaan Vastaus joissain noissa varjoissa vai, Tai totuudelle täällä liian koleaa Lähe messiin, planeetta pyörii Eniveis säätöö, stressii ja zägää Menneet jääköön, tulevista tiedä Näin niitä roskii viedään Okei okei, mikä keissi, x-määrä aikaa Ei undoota ja aika speissi mesta Yksi on kuuta, sillä kaksi napaa Testaamas ootko oikeesti vapaa Talossa huojuvassa, elääkseen kuolemassa Tupareissa frendin duunifrendin siskon Jotain sanomassa mitä huomen ei olemassa Jätän jäljen seinään tän duumin diskon Vaikka sielu on Kouvola puolivälis lokakuussa Mätä Punainen Atlas ylhäällä omenapuussa Vaikka vaihdoin lukotkin, siellä asuu vielä joku Se bommaa naapurin seinään meikän sotuu Vaikka sielu on Kouvola puolivälis lokakuussa Mätä Punainen Atlas ylhäällä omenapuussa Vaikka vaihdoin lukotkin, siellä asuu vielä joku Se bommaa naapurin seinään meikän sotuu