Onni ikuinen Kaiken luvaten Mutta niin vain mieli muuttuu Vaikka saatkin sen Uuden avaimen Silti aina jotain puuttuu Itseni hukkasin vallassa sun Sitä kavahduin Koristin kukkasin mieleni mun Kunnes havahduin Melankoliaa Et sä voi mua koskettaa Enää milloinkaan Missä valo loistaa Siellä on mun Shangri-la Sinne sulle ei oo astiaa Melankoliaa Sitä kadu en mitä muista en Tässä hetkessä on mun totuus Tunnen vapauden, olon kevyen Hiljaisuus on mun autuus Joskus se koittaa kiinni pitää Kurkottaen sisimpään Mutta ei se mua hallitse enää Sinä pidät mun pään Melankoliaa Et sä voi mua koskettaa Enää milloinkaan Missä valo loistaa Siellä on mun Shangri-la Sinne sulle ei oo astiaa Melankoliaa aa-aa Mussa sulle ei oo astiaa Melankoliaa Et sä voi mua koskettaa Enää milloinkaan Missä valo loistaa Siellä on mun Shangri-la Sinne sulle ei oo astiaa Mussa sulle ei oo astiaa Melankoliaa