Vioittuneet on maailman rattaat Pelastuneet sen kylmästä huomasta Muiden ilmeet kuin harmaata massaa Seasta sen kuin aurinko loistaa sinun kasvosi Peloissani mielemme turtuu Sisälläni toivomme turvassa Me piiloudutaan kun sinetti murtuu Sivusta katson kun maailma loppuu viimeinkin Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä En orroita milloinkaan Ja voimattomanakin minä kantaisin meitä Armeijat kannoillaan ♪ Kohtaloni asuu sinussa Pidä se salassa pidä se turvassa Enkä minä milloinkaan päästä irti sinusta Tähtien loisteessa me kuljemme turvaan viimeinkin Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä En orroita milloinkaan Ja voimattomanakin minä kantaisin meitä Armeijat kannoillaan ♪ Silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä En orroita milloinkaan Ja voimattomanakin minä kantaisin meitä Armeijat kannoillaan