Mietin elämää sen haalistuvaa aikaa Ohikiitävää rauennutta taikaa Vuodet kuin varjoja vain Mä valon leikit niillä nähdä sain Niinkuin omenapuu Kukkii ja lakastuu Kaikki kulkuaan jatkaa Kohti viimeistä matkaa Kun kaadun tai hajoan Lailla puun kuolevan Kuka ääneni kuulla voi? Yksin metsä vain soi Kadut kaupungin ne jotka vielä valvoo Täyttä elämää ja hetken hurmaa palvoo Nauru kuin viiniä jois niin huumavaa ei päättyvän sen sois Niinkuin omenapuu Kukkii ja lakastuu Kaikki kulkuaan jatkaa Kohti viimeistä matkaa Kun kaadun tai hajoan Lailla puun kuolevan Kuka ääneni kuulla voi? Yksin metsä vain soi Nukut vierelläin, kun muut on jo menneet Kasvot minuun päin nuo tutuksi jo tulleet Hetki, kuin tuntematon sut herättää Kun aika on Niinkuin omenapuu Kukkii ja lakastuu Kaikki kulkuaan jatkaa Kohti viimeistä matkaa Kun kaadun tai hajoan Lailla puun kuolevan Kuka ääneni kuulla voi? Yksin metsä vain soi Yksin soi Mietin elämää, kuin pienen ikuisuuden Voisin selättää ja murtaa salaisuuden