Nousin kanssa auringon Meren rantaa kulkemaan Ääretöntä katselin Jotain melkein aavistin Rakastuneet kulkee taas Puiden alle käsikkäin Heidän näkevän sen näin Mä mitä vaille itse jäin Oon tuomittuna kulkemaan Kulman taa ja seuraamaan Kaupunki kaunis valoissaan On mulle varjo musta vaan Sydän kuulee puheen tän Näkyväiseen kiintymään Ei silti tyydy pelkästään Miksei, en tiedä itsekään Se jokin mitä odottaa Jossen täällä kiinni saa Se tuskin on, mä tiedän sen Mun ikäväni arvoinen Oon tuomittuna kulkemaan Kulman taa jo seuraavaan Kaupunki kaunis valoissaan On mulle varjo musta vaan Oon tuomittuna kulkemaan Kulman taa ja seuraamaan Kaupunki kaunis valoissaan On mulle varjo musta vaan Oon tuomittuna kulkemaan Kulman taa ja seuraamaan Kaupunki kaunis valoissaan On mulle varjo musta vaan