On tässä huilu ja huilumies
En täytä mittaa normien sormien soutelun
Huoleni huilutan
Jos en lausein tunteita tulkita voi niille varmasti huilu soi
Ja niistä sielun soinnut pienoisen lauluni loi
On siinä aamun kastehelmien tuoksu
On kevät lämmin vuoripuron juoksu
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä hiiltyvä ilta, auringon rusko
Parempien päivien sammumaton usva
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa, sen huiluni soi
On tässä huilu ja huilumies
Mä näen luonnon tauluna lauluna teille kaiken mä soinnutan
Ja näin riemut, surut ja arkikin soi
Jos en tuntea oikein voi
On joka pettymys, nauru sykkivät sointuni loi
On siinä päiväperhon liekkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiit
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen miehuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa, sen huiluni soi
On siinä päiväperhon liekkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen miehuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa
On elämä tuskaa, sen huiluni soi