Onko nyt aamu jota odotin Heleä valo kuultaa verhojen läpi Mua kutsuvat linnut nuo vanhat ystävät Liittyisit mukaan, nyt kukkivat omenapuut Ja riemu on suunnaton Silti uskallusta vailla Sireenin tuoksu vienosti hyväilee Huoneen poikki mun jättäen autuuteen Uupuneen unet väistyneet viimeinkin Jos luonani ois taas elo ihmeellinen Ja riemu on suunnaton Miksi uskallusta vailla Vie mut hyökyaaltojen harjalle Hukkuis pelkoni pyörteisiin Kanna tuuli takaisin rauhani rannalle Niin olen kaivannut valkeuteen Talvisen aamun muistan sen kalpean Jo heikolle laulun hyräilin viimeisen Sain muistoksi kellon jonka viisarit Kerran revin ne irti ja juoksin ne pellolle Se riemua suurinta Ei uskallusta vailla Vie mut hyökyaaltojen harjalle Hukkuis pelkoni pyörteisiin Kanna tuuli takaisin rauhani rannalle Niin olen kaivannut valkeuteen Vie mut hyökyaaltojen harjalle Hukkuis pelkoni pyörteisiin Kanna tuuli takaisin rauhani rannalle Niin olen kaivannut valkeuteen