Lauantai-iltana linja-autossa Korvalapuissa soi pelkkä humina. Kauniisti kiitän, kun poistun. Ehkä sun hymysi vois Mut pelastaa. Pelastaa. Kotipihalla on melko pimeää. Vesilätäkötkin alkaa jäätymään. Voisinpa sulle mä soittaa, Tahtoisin kerran ees koittaa unohtaa, Unohtaa, et Oon niin yksin, oon niin yksin. Mä oon niin yksin Eikä kukaan huomaa. Eikä kukaan huomaa. Oo-oo-oo eikä kukaan huomaa. Eikä kukaan huomaa. Hiljaa astun, ettei kukaan nää, Että pieni kyynel vierähtää. Yöpöydän laatikkoon laitan, Sanat, ne pieneksi taitan ja nukahdan, Nukahdan. Mä oon niin yksin, Oon niin yksin. Mä oon niin yksin, Eikä kukaan huomaa, eikä kukaan huomaa. Oo-oo-oo eikä kukaan huomaa, Eikä kukaan huomaa. Lupaa edes yhden kerran, että minua rakastat. Ehkä minä viimeinkin unohdan, unohdan, et Oon niin yksin. Mä oon niin yksin. Mä oon niin yksin. Eikä kukaan huomaa, eikä kukaan huomaa. Oo-oo-oo eikä kukaan huomaa, eikä kukaan huomaa. Oo-oo-oo eikä kukaan huomaa, eikä kukaan huomaa.