Jos sä matkaat joskus kauas pohjoiseen Missä kylmä viima rajaa piiskaa ulvoen Vie terveiset hälle joka siellä asustaa Hän kerran tiesi kuinka mua rakastaa Jos lähdet pohjoistuulen viimassa Kun joen kaislat jäätyneet on sateessa Katso ystäväni onko hänen takkinsa Niin lämmin että suojaa piinaavilta tuulilta Vielä loistaako hänen hymynsä? Valaiseeko yhä huoneen ympärillänsä? Katso onko tallessa se kaunis ilonsa On kallis myös muistoni sen valovoimasta Mietin muistaako hän mua laisinkaan Kovin sitä toivonut oon toisinaan Ja muistaako hän mua kuten minä häntä vaan Yön pimeydessä toisinaan, ja päivän valossa Jos siis matkaat sinne kauas pohjoiseen Missä kylmä viima rajaa piiskaa ulvoen Niin tervehdi häntä joka siellä asustaa Kerran hän tiesi kuinka mua rakastaa