Kuka tietävi mistä tulemme
Ja missä on matkamme määrä
Mut yhden me tiedämme varman vaan
Me olemme
Me olemme täällä nyt päällä maan
Ja täällä meidän on eläminen
Miten taidamme parhaiten
Eläminen, miten sen taitaa parhaiten?
Eläminen, miten sen taitaa parhaiten
Harhailen, yhä pelkään kaikkee minkä voi menettää
Tunnetta päästää vaa menemään
Eläminen, miten sen taitaa parhaiten
Siin se valon mukana juoksee sormien väleistä karkaillen
Eläminen
Miten sen taitaa parhaiten?
Me olemme kaikki nyt laivalla
Ja kynnämme suurta merta
Me synnytettiin vaivalla
Ja vaivalla kuolemme kerran
Mutta se mikä on siinä välillä
Se olkohon lämpöä lempeä
Kas tuiskuissa yhteen kun yhtyvi kaks
Käy kulkukin helpommaks
Miten nyt kihisee täs meidän välillä
En tiedä mitä se on mut se on jotakin muuta kuin pimeä,
Täs meidän välillä jotakin muuta kuin pimeä
Uhma joka taistelee
Menee mukana pulssin, se vaihtelee
Saa katsomaan silmiin äärettömiin
Saa meidät molemmat hyppää sit tarttumaan kii
Toisessa elävään
Valoon ja ikävään
Ken yhtä ihmistä rakastaa, se kaikkia rakastaapi
Tääl salaisuuden keskel, sulta sen saan minkä sä saat
Toisen sydämest jostain kauempaa
Näinkö sitä voi rakastaa?
Ken kerran voi itsensä unhoittaa se unten onnen saapi
Kun huudosta itkuun eläminen karkaillen, eläminen harhaillen,
Itsensä väleistä tihkuu
Ken kerran itse on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
Ja antaa antaa antaa vaan oman onnensa aarteistaan
Ja niin ennen kun olen maa haluun tuntee
Haluun tuntee haluun tuntee
Ja niin ennen kun olen maa
Haluun tuntee mitä on rakastaa
Täällä missä sulta saan sen minkä sä saat
Toisen sydämest jostain kauempaa
Näinkö sitä voi rakastaa
Montaa sydäntä kerrallaan