"Irstas häiriintynyt pöpi, pöpi, pöpi",
Niin kuin pikkupojat ilmaisevat asiansa selkeästi.
Jonkinlainen kylmä ope, ope, opettaja,
Jonka esimerkin vuoksi puhdistamme lasejamme.
Hennot teiniviikset halkoo tuulta yössä,
Paholainen laskee lapsiansa kurjuutensa kukkuloilla.
Eksyneeltä näyttää, pallo, pallo, pallokala,
Ensimmäinen pienokainen pyörimässä pakkasessa.
Mua kuunnellaan.
Olen karannut kai jostakin laitoksesta,
Taikka kysymys on suuresta huijauksesta.
Mua kuunnellaan.
En avaudu enää kenellekään,
Jos se vie näin syvään ikävään.
Vittu, eletään
Vielä, kun ehditään.
Hei, me eletään
Vielä, kun ehditään.
No, vittu, eletään
Vielä, kun ehditään.
Hei!
Pakkolaskun lailla vilpittömät nuoret kasvot
Läjähtävät pöytää vasten, autuaat on ilmavoimat.
Kolme nuorehkoa, suhteellisen freshin oloista sydäntä
Mätkähtää mun lautaselle lounahalla.
Nautin kera suolan sekä pippurin
Ja pyydän tarjoilijaa tuomaan vielä hiukan valkosipulia.
Piru pääsee kohta valloillensa aivan,
Täytyy pyytää sitä poistumaan tai antautua suosiolla.
Mua kuunnellaan.
Olen pyytänyt kolmasti hoitajalta,
Että pois on sakset otettava soittajalta.
Mua kuunnellaan.
Olen turvassa tekniikan ympäröimänä,
Aivot on kahlittuna turvavöillä.
Jos mä oisin vaikka joku, joku, joku
Laulaja tai runoilija, taikka ihan vaan se taiteilija,
Sepittäisin jonkun kauniin, kauniin, kauniin
Runonpätkän, jolla sulattaisin pahimmatkin suolapatsaat.
Mutta koska olen Ari, Ari, Ari-
Pekka Nikkola, niin "Iltatuulen viestin" tahtiin iltaruskoon
Liidän, niinkuin lokki. Vapaa, vapaa, vapaa
Olen lähtemään, mut jään, koska kaipaan ikävää.
Mua kuunnellaan.
Olen ylpeä, mutta vainoharhainen.
Kuunteleeko joku, kun mä pakoilen?
Hei, mua kuunnellaan.
On katoilla korvat ja lattioilla
Ja seiniin naulituilla varjoilla.