Tyttö huonees itkee tuntuu ettei kukaan välitä.
Se kantaa sisäl tuskaa, mitä kukaan ei käsitä.
Käsissä viiltoja sydän täynnä pelkkää vihaa
Pelkää himas, pelkää koulus
Ei mikää oo enää kivaa
Itsetunto alaspäin jo poljettu monta vuotta
Se miettii pienes mieles
Kaikki tulee kohta huomaa tän pahan olon
Se aikoo kertoo siitä kirjeellä
Se kertoo miten hirveelt tuntuu nähdä itsensä virheenä
Se ei ees muista päivää ettei olis itkenyt
Se ei ees muista tuntii ettei olis viillellyt
Kun päiväst toisee, vuodest toisee pahaa kohtaa
Kukaan ei nähny hymyy sen naamalla varmaan koskaan
Kirjeesee nimee jokasen joka on satuttanu
Ja sanoo että vaikka pyysi, ei apuu saanu
Ei enää kipua, ei enää kipua
Ei enää itkua, ei enää itkua
Kyyneleet tippuvat, lattia kastuu
Arkus ruumis mut kenellä vastuu?
Vihdoin on kirje valmis, se jättää sen pöydälle
Ja salaa toivoo että ajoissa sen löydätte
Samal tietää ettei kukaa käy sen huonees
Ku ei ketää oo ennenkää kiinnostanu huolet
Sit tuntuu et taivaalt sammunu tähdet ois
Se on tehny päätöksen, on aika lähtee pois
Ei puhelin soi, se on joutunu jo venaa tarpeeks
Se seisoo motarin varrel ja hyppää rekan alle
Poliisit ajaa, kertoo vanhemmille uutisen
Vaan hetkee aiemmin ne kirjeestä kyl luki sen
Ne oli koittanu soittaa, mut liian myöhään
Nyt tää tyttö on jokaisen mielessä yöllä
Ja vaikka tytöst tuntuu ettei kukaa kaipaa
Nii on tuhansii kynttilöit turmapaikal
Ei enää kipua, ei enää kipua
Ei enää itkua, ei enää itkua
Kyyneleet tippuvat, lattia kastuu
Arkus ruumis mut kenellä vastuu?
Vaik kukaa ei välitä, jää kaikki aina kaipaamaan
Mä nään tän tytön hymyilevän mulle taivaalta