Joku heitti kiven ikkunaan.
Taas naapurissa yötä valvotaan.
Ne siellä laulaa vähän aikaa, mut kohta tapellaan.
Niin on käynyt jo liian monta kertaa.
Minä vedän peiton korviini.
Teen hiljemmaksi äänen musiikin.
Mut naisen ääntä ei välttää voi edes silläkään.
Pian se huutaa kun ei mies voi ymmärtää.
Se tahtois jotain muuta elämään.
Mut ei ole kuin,
Satukirjaan kirjoitettu tää elämä, kun kaksin koittaa edetä.
Mut oon onnekas, et sä oot vierelläni.
Tiedät sateen jälkeen on taas helpompaa.
Niin ois ollut helppoo luovuttaa.
Lähtee eri suuntiin, unohtaa.
Niin mekin lyötiin päätä seinään ja siitä selvittiin.
Nyt me vahvempia ollaan eikö niin?
En tarpeeksi kai muista vieläkään.
Kiittää että jäit mun elämään.
Nyt nukut siinä vierelläni, naapurissa hiljenee.
Yksin valvon, kuu kun pakenee.
Ja aamu uuteen päivään satelee.
Mut ei ole kuin,
Satukirjaan kirjoitettu tää elämä, kun kaksin koittaa edetä.
Mut oon onnekas, et sä oot vierelläni.
Tiedät sateen jälkeen on taas helpompaa.
Tiedät sateen jälkeen on taas helpompaa.
Mut ei ole kuin,
Satukirjaan kirjoitettu tää elämä, kun kaksin koittaa edetä.
Mut oon onnekas, et sä oot vierelläni.
Tiedät sateen jälkeen on taas helpompaa.
(Mut ei ole kuin) satukirjaan
Kirjoitettu tää elämä, kun kaksin koittaa edetä.
Mut oon onnekas, et sä oot vierelläni.
Tiedät sateen jälkeen on taas helpompaa.
Tiedät sateen jälkeen on taas helpompaa.