Sä olit lapsi mä näin sut satamassa vieraan maan Sä tulit luokseni kätes pienen vain ojentamaan Mä annoin lantin sun mustiin silmiis vain vilkaisten Sitä katsetta mä enää unohda en Jäit hetkeks seisomaan siihen lanttiasi pidellen Ja sitten äitisi luokse juoksit sen ojentaen Sun jalkas paljaat ja mekon muistan mä risaisen Mutta kuitenkin sä olit onnellinen Ja mä tiesin, Jokin meidät myös yhdistää Vaikken missään, minä koskaan Sua enää nää Olet lapsi sä myös tämän maailman Osan koit mua sä vain paljon kovemman Minut tuntemaan häpeää hetken sait Kun sä lantin nälkääsi hait Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Näin meille maailman lapset käsiänsä ojentaa Ja silmin pyytävin sitten hiljaa he vain odottaa Mut lapsen nälkää, jos hetken saatat sä lievittää Kuka huomisesta lapsen nyt välittää? Ja mä tiesin, Jokin meidät myös yhdistää Vaikken missään, minä koskaan Sua enää nää Olet lapsi sä myös tämän maailman Osan koit mua sä vain paljon kovemman Minut tuntemaan häpeää hetken sait Kun sä lantin nälkääsi hait Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa Ja-ja-ja-jaa