Sä olit lapsi mä näin sut satamassa vieraan maan
Sä tulit luokseni kätes pienen vain ojentamaan
Mä annoin lantin sun mustiin silmiis vain vilkaisten
Sitä katsetta mä enää unohda en
Jäit hetkeks seisomaan siihen lanttiasi pidellen
Ja sitten äitisi luokse juoksit sen ojentaen
Sun jalkas paljaat ja mekon muistan mä risaisen
Mutta kuitenkin sä olit onnellinen
Ja mä tiesin,
Jokin meidät myös yhdistää
Vaikken missään, minä koskaan
Sua enää nää
Olet lapsi sä myös tämän maailman
Osan koit mua sä vain paljon kovemman
Minut tuntemaan häpeää hetken sait
Kun sä lantin nälkääsi hait
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Näin meille maailman lapset käsiänsä ojentaa
Ja silmin pyytävin sitten hiljaa he vain odottaa
Mut lapsen nälkää, jos hetken saatat sä lievittää
Kuka huomisesta lapsen nyt välittää?
Ja mä tiesin,
Jokin meidät myös yhdistää
Vaikken missään, minä koskaan
Sua enää nää
Olet lapsi sä myös tämän maailman
Osan koit mua sä vain paljon kovemman
Minut tuntemaan häpeää hetken sait
Kun sä lantin nälkääsi hait
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa
Ja-ja-ja-jaa