Tungoksessa iltapäivän liikenteen Koetan eteenpäin ponnistaa Mielessäni ovat, vain kiireet suunnatomat Mitään muuta huomata en saa Silloin niinkuin naulittuna katseeseen Tuokioksi kiinni mä jään Silmät säteilevät, nyt jotain merkitsevät Mut ihmisvirta viekin ne mennessään Yksin Koen sen kuinka yksin Kuljen Täällä joukossa miljoonain Yksin Niin on ihminen silloin Tuntee hiljaisin illoin Kaipuun vain Kasvot väkijoukossa nuo nähdä sain Tiesin, että siinä on hän Mutta valot vaihtui hän ihmismereen haihtui Ja onneni näin ohikiitävän Katse joka heijasti mun kaipuutain Miksi silloin käännyinkin pois? Koskaan tiedän en, jos toinen toisillemme Meidät tarkoitetttu näin jossain ois Yksin Koen sen kuinka yksin Kuljen Täällä joukossa miljoonain Yksin Niin on ihminen silloin Tuntee hiljaisin illoin Kaipuun vain Yksin Koen sen kuinka yksin Kuljen Täällä joukossa miljoonain Yksin Niin on ihminen silloin Tuntee hiljaisin illoin Kaipuun vain