Oletan olevani taas kerran
Ovellasi oven lasi huurtuu
Pelkästä ajatuksesta ettei vielä ole loppu
Notkun lailla lahoavan ladon syysmyrskyssä
Kyl myrkystäkin saa vasta-ainetta
Mä haluan pois
Oispa mulla ikioma avaruusalus
Ku mietin mitä oli avaruus alus
Ja mitä me oltiin
Oon aina kaivannu kai jotain hennompaa
Mutta sen pukemista äänteiksi mä en osaa
Omaan omaa aikaa aika paljon
Taikka valvon pois kaiken sen
Vaieten
Silti nautin noista nautinnoista
Vaikka hän poistuikin
Eli meni elimeni mukanaan
Hukuin suruuni taas vaihteeksi
Olisinpa itsekin vettä jotta voisin yhtyä laineeksi
Pelko siitä että menettää jotain
Että edessä on vain menneistä aiheutuneiden kyynelten täyttämä tyhjyys joka
Kulminoituu hiljaiseksi ääneksi
Muistan vielä muististani haihtuvat ääresi
Sekä äänesi jota en toivottavasti tule ikinä unohtamaan
Jos sitä tarvitset minut kyllä unohtaa saat
Omaan omaa aikaa aika paljon
Taikka valvon pois kaiken sen
Vaieten
Silti nautin noista nautinnoista
Vaikka hän poistuikin
Eli meni elimeni mukanaan
Mitä teette kun on aika tehdä valintanne?
Entä jos juuri tästä hetkestä on pahin tarve?
Pukeudun kokomustaan
Lukeudun joko tuskaan tai sen ympyröimään otantaan
Silti elämäni kaikista maailman väreistä
Edes osan saa, mieluummin mustaa väreillä
Kuin harmaata kokonaan
Hän pitää mielenmaisemaani kotonaan
Huomen illal pitäis olla valmiina se kirjotelma
Tänään voidaan vielä irrotella
Tehään niinku tehtiin sillon kerran
Omaan omaa aikaa aika paljon
Taikka valvon pois kaiken sen
Vaieten
Silti nautin noista nautinnoista
Vaikka hän poistuikin
Eli meni elimeni mukanaan
Vittuun kynttilät ja tunnelmavalaistus
Ilman valoa tää tunnelma parantus
Oon viikon luupannu korviini Malarian pelkoo
Turha just nyt väittää että palasina en oo
Epäonnistuin sillä en ajoissa luovuttanut
Mä olin jo luonut halut
Sä olit jo kuollut aluks
Saan äänettömästi äärettömästi tämän hetkisestä jamastani kipua
Rakastan niin sinua.