Tänä yönä keitän teetä Kun en taaskaan unta saa. Heräät ääniin, tulet viereen Takka tuuleen savuttaa. Ihan vähän huolten paino hellittää Kun vanhaan sohvaan unohdutaan Ja syliin painuu sinun pää. Sä sanot: katso kuinka ikkunaan Keltakuu noin taittaa valonkajoaan. On rakkaus niinkuin kuu, joka meistä lohkaistiin, Se radallansa seuraa meitä aina, eikö niin? Me ollaan maa, joka pimeydestä päivänvalon syliin taivaltaa. Me ollaan maa, kuu vierellämme rakkautta kantaa repussaan. Sohvalta me herätään kun kello puoli kuusi lyö. Ovella on valon haamu, vintille jo kiipee yö. Ihan vähän ikävästä häviää kun lehdet tulee, Lapset herää ja talvipäivä himertää. Sä pyydät: tule käymään ikkunaan, Päivätaivaan kuu on kaunis eikö vaan? On rakkaus niinkuin kuu, joka meistä lohkaistiin, Se radallansa seuraa meitä aina, eikö niin? Me ollaan maa, joka pimeydestä päivänvalon syliin taivaltaa. Me ollaan maa, kuu vierellämme rakkautta kantaa repussaan. Me ollaan maa, joka pimeydestä päivänvalon syliin taivaltaa. Me ollaan maa, kuu vierellämme rakkautta kantaa repussaan.