Eksyivät he kerran meren rantaan Lähtiessään kävelylle Kallioilta nousi lintuparvi Korkealle luodon ylle Pian tuuli heitti heille Kuin pilkaten Taivaalta linnunsulan Irronneen Seisoivat he kaksin laiturilla Pienen myrskylyhdyn alla Ikuisen ja ainoon rakkautensa Sinetöivät suudelmalla Tuo ikuisuus kuin hetki Se meni Sulkaa jonka maasta poimi Pitää tyynynsä alla Päivät kantaa taskussansa Sydämen vierustalla Sulkaa jonka maasta poimi Hoivaa muistelemalla Yksin kulkee suruissansa Elää uneksimalla Linnut eivät tunne rakkautta Lupausta, petturuutta Linnut eivät toivon vimmaa tunne Iloa tai katkeruutta Siis miksi ihmisen saa Se kyyneliin Kun sulkaa pudonnutta Hän katsoo Kai se voi paidan alla Vähän lohduttaa Ja surun taakkaa auttaa Hiukan kantamaan