Hän tulee vastaan "ei mitään" -ilmein.
Nuori elämänsä on kahlittu vaunuihin.
On vaunuissa lapsi, taas sataa lunta.
On tähdet yksin rooleissaan,
Kun hän työntää lastenvaunujaan
Ja kulkee ilman saattajaa.
Hän on ollut joskus nuori nainen,
Käyttänyt aineita speedistä tinneriin.
Maanantaiaamut vain yhtä tuskaa.
Näin eilisen muistot vierellään
Hän on herännyt tuntien kipeää
Yksinjäämisen tunteen häpeää.
Hän on nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on nähnyt helvetin.
Nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin.
Hän on nahkatakkinen tyttö,
Se sama tyttö on nähnyt helvetin.
Nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin.
Hän tulee vastaan "ei mitään" -ilmein.
Tulee ei-mistään ja päätyy ei-mihinkään.
Tietäen: on jossain yksinäiset,
Jotka nuoruuden leikeistä luopuen
Paljon saivat vain yksinään kantaen,
Palapeliä virheistään liitellen.
On tyhjentynyt estraadimme.
On ihmiset jättäneet narikan tyhjilleen.
Takahuoneessa on vain pieni nainen,
Joka levinneet mascarat kasvoillaan
Hiljaa pudistaa päätänsä pahoillaan.
Ja show vain jatkaa kulkuaan.
Hän on nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on nähnyt helvetin.
Nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin.
Hän on nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on nähnyt helvetin.
Nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin.
Hän on nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on nähnyt helvetin.
Nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin.
Hän on nahkatakkinen tyttö,
Se sama tyttö on nähnyt helvetin.
Nahkatakkinen tyttö.
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin.