Vein sinut sateelta suojaan vaikka kuiskasit kylmissäsi En ole sokerista tehty vaan majakka rannoillasi Siitä asti olen joskus taistellut verissä päin Etten hukkuisi rappion rantaan vaan katsoisin eteenpäin Sinun ristisi raskas on sillä omaani en ollut oppinut edes kantamaan Kertosäe: Kun astun Äiti Marian huoneeseen Hän ei lyö vaan pyyhkii mun kyyneleet Sain tietää vihdoin miksi näin silmissä Julian Valon jota rakkaudeksi kutsutaan Anna mun pitää kiinni näistä köysistä Armadan Ja olla kapteeni kurssilla välin helvetin ja taivaan Lupaan silloin tuoda edes toivoa matkoiltani Näillä markkinoilla ei sitäkään ole tarpeeksi Sinun ristisi raskas on sillä omaani en ollu oppinut edes kantamaan Kertosäe Ja Julian silmät mua rohkaisi katseellaan Sinun ristisi raskas on koska omaani en oppinut edes kantamaan Taas kun astun mustan Äiti Marian huoneeseen Hän ei lyö vaan pyyhkii mun kyyneleet Sain vihdoin tietää miksi näin silmissä Julian Valon jota rakkaudeksi kutsutaan