Tata yoeh tata yota yo eh tata yoeh Toulambe laulaa ja hymyilee Hän on kohdannut valkoisen miehen, ystävän ja vihollisen Joka hänelle lahjaksi antaa sivilisaation avaimen Tata yoeh... Toulambe laulaa ja hymyilee Hän ei häpeä alastomuuttaan, hän ei odota pelastajaa Ei kukaan voi hänelle opettaa elämää parempaa Me keksimme lasin ja teräksen, me lensimme avaruuteen Me loimme ikuisen nuoruuden ja ihmisen ahdistuneen Tata yoeh... Toulambe laulaa ja hymyilen Läpi kameran linnsin mä tuijottelen esi-isien maailmaa Geeneihini koodattuna on palanen eurooppalaista valloittajaa Minä tunkeudun kyliin ja kaupunkeihin, sukellan viidakon syövereihin, Pengon ja nuuskin mut ymmärrä en että juurettomuuttani vain pakenen Tata yoeh...