Jään, vielä hetkeksi jään Tähän syliin lämpimään Vaikka pyydät mua jo lähtemään Nään, sen nyt silmistäsi nään En voi jäädä pitempään Kun sä suljit oven elämään Taskut täynnä toiveita joita Koskaan täyttää et kai sä voi Jalkas juoksee martyyrin tietä Sydän alhossa kompuroi Tarinan tähän murhenäytelmään Kirjoitit näyttävän Sen grande finale läpi itketään Putoaa sana yksi kerrallaan He kaksi eivät vaan Koskaan tule saamaan toisiaan Jää, paljon kertomatta jää Kaksi kesän ystävää Kun pelkää talven pimeää Sain, tämän surun vain mä sain Musta varjo rinnallain Ei hylkää, kuiskaa korvaan vain: Liian paljon muistoja joista Koskaan irti päästää et vois Vielä lämmin liesi on siellä Mistä tietä etsit sä pois