On elämä niin Kumman mutkikasta Elon vuolas virta Myötään meitä vie Niin monet onnen Tunteet huomaa vasta Kun jo tallattu on Pitkä, pitkä tie Näin haaveissani kerran Monta lasta Kuorma-auton, Jolla paljon rahaa sain Ei huolta ollut Lainkaan murkinasta Kaikki illataina kahden Oltais vain Hattelmalan harjanteella Lemmiskeltiin Sun silmistäsi Onnen tähdet näin Näkötornin ruostuneeseen Aaltopeltiin jäi nuoli Sydämmien lävistäin Vaan elon myrskyt Riepotteli meitä Minä yksin tänne Hämeenlinnaan jäin Sä kuljit jossain Vilkkaampia teitä Minä köyhyyttä ja Nälkää täällä näin Nyt hevosella Päivät roskaa kuskaan Auton rattiin En mä päässyt milloinkaan Kun joskus otan paukut Lemmen tuskaan Niin mä pikkupoikain Pilkkaa kuulla saan Hattelmalan harjanteelle Jälleen kiipeen Ja poskelleni Kyynel vierähtää Niin kuin lintu, Jota ammuttu on siipeen Jäin tänne, enkä Koskaan sua mä nää Hattelmalan harjanteelle Jälleen kiipeen Ja poskelleni Kyynel vierähtää Niin kuin lintu, Jota ammuttu on siipeen Jäin tänne, enkä Koskaan sua mä nää