Valo on outoa syksyllä Se lankeaa maahan vinosti Kirkkaana muttei täysillä Se saa asiat näyttämään Siltä kuin ne tapahtuisivat Ensimmäisen kerran Se saa minut muistamaan Ensimmäisen koulupäivänä Valo on outoa syksyllä Katselen sitä tyydytyksellä Se näyttää aina samalta Oudolla tavalla tutulta Kuin vanhalta ystävältä Aivan kuin elävältä Valo on outoa syksyllä Se saa ruman näyttämään kauniilta Kuin joltain maalaukselta Maisema näyttää viileältä Ehkä hieman etäiseltä Ja kuitenkin miellyttävältä Valo on outoa syksyllä Se täyttää mieleni ilolla Ei tarvitse muuta kuin olla Yksin maalauksen keskellä Turruttaa mieli muistoilla Ja käpertyä niiden suojaan Kunne syksyn valo katoaa