Vuoren laella nousi savuja Vielä toiset tuhat vuotta Kansa odotti hengen paluuta Niin että unohti hyvät tavat Tappoivat sisältään kaiken pyhän Polttivat naapureiden kylät Johtajat vaihtuivat mielipuoliin Vanhat viisaat kahlittiin Ja suljettiin syviin luoliin Miehistä kieroimmat kiihkoilijat Muuttivat temppeleihin asumaan Valitsivat itselleen sopivat kirjat Ja kirjoittivat lukuja uudestaan Kultaiset viitat asuinaan öisin heiluttivat sauvojaan Vaimojen karvakolmioiden yllä Ja pirskoittivat pyhät nesteensä Parin sekunnin sisällä Maahan kylvettiin köyhä siemen Karja ruokittiin millä voitiin Metsät hakattiin ja uskottiin Sen kasvavan vahvaksi vuodessa Kurjuus levisi kuin ruttotauti Kansa kulki kuin unessa Antoi pois kaiken omansa Temppeleihin joissa pyhät miehet Viettivät siunattua lomaansa Vaan joka päivä ja joka ilta Kuului huuto vuoren uumenista Näin kaiku haki tietä kylälle: Valistakaa te jotka tiedätte On aika muuttaa sanat tuleksi Ja mielen pimeys valoksi Lapset oppikoon keitä ovat Vielä vapisevat nuo kelvottomat