Repeytyy läpi veren ja melskeen
Tunkeutuu maailman räimeeseen
Huutaa, valittaa ja valvottaa
Lähestulkoon sikiönä vaikuttaa
On jalka maassa, pian jo toinenkin
Kurassa, paskahaassa
Suussa mutaa ja makumaata, riettaa
Jo uhoten puussa
Karva kasvaa ihon läpi, tunkeutuu
Poimusta, nahkansa huokosesta
Tekee lähes eläimen, kiimaisen sonnin
Kaltaisen, saastaisen
Silloin kiihko liimainen, tahmailee
Vaatii ja pakottaa
Naaraan suihin mystisiin, noihin
Hullun haaroihin
Mutta kuinkas voi perhoja pyydystää
Kun taskuista tyhjistä ei lennä ees kärpästä
Uraputki umpitunnelissa, saa sorvin
Orja vaatii voittonsa
Voi silloin norjaa saalista, voi
Lieron ahnetta mieltä
Pian kielailee äpärän puolikas
Aivonystyröiltään jo niin juonikas
Kuinkas tää kundi kasvaa
Silloin aika karkuun singahtaa
Pää pyörryksissä jahtaa
Mutta aika kiiruhtaa
Ja vaikka kuinka laukkaa, ja vaikka
Kuinka henkeä haukkaa
Ei kiinni saa, aika karkaa
Se itsensä tappaa
Aikamme antoisa päällä maan
Meidät nielaisee saa suunniltaan
Vaikka haudassa rauhan saa, lienee varmaa
Sen aiemmin tahtoisin saavuttaa
Eukko tuo, tuo ukko uurteikas
Juurillensa niin tunteikas
Nostaa pintaan sanat, säilät
Eepokset, sisältään suoltaa tulta ja turvetta
Elelee karmansa parissa
Egonsa luomassa syvässä suossa
Uurnan suuntaamassa upmassa juomassa
Myrkkyä katkeraa
Käpristyy sitten kyyryssä
Kätkeytyneenä mustassa pöntössä
Jääränä kuivunut rusina kääntää
Jo kyljen ja solkeaa suunsa
Tuo pieni heikko ihminen
Vai kurja loisi jannu
Loppuun asti keskonen, toi on jo mies
Mutta vailla turvaa taikka suojaa
Yksin taivaltaa
Rahvas kuinkas hautaan, kas kuinka hautaan raahaa
Kuinka hautaan raahaa rahansa ja ruhonsa
Krematorioon luunsa tuhkana kasaa
Kasaa ja asettaa, pienen pieneen rasiaan
Viimeisen saranan rasvaa
Sen huolella solkeaa
Viimein komppi kääntyy ja keskonen poistuu
Sinne takaisin maan alle
Jätteeksi hajoavalle
Ja mielistä kuluvalle ihmisaineelle
Aikamme antoisa päällä maan
Meidät nielaisee saa suunniltaan
Haudassa rauhan saa, lienee varmaa
Sen aiemmin tahtoisin saavuttaa
Liikaa kai pelkäämme kuolemaa tai elämää
En pelkää, en kumpaakaan
Jos vasta haudassa rauhan saan, en voi oottaa
Sen aiemmin tahtoisin saavuttaa
Aikansa antoisa päällä maan
Meidät nielaisee saa suunniltaan
Haudassa rauhan saan, kai varmaan
Sen aiemmin tahtoisin saavuttaa
Rauhan pian tahtoisin saavuttaa