Joutavimmat puheet niille suodaan kaikua Tyytymätön kaduiltamme syrjään joutaa vaipua Tyhjä nauru, naamataulu vailla tunteen hohtoa Puolitiessä turhuuteen orjan tavoin seuraa johtoa Raskaat keuhkoni ne hiljaa pihisten vain tyhjenee Vakaan väen sekaan katkeruus ja kauna hälvenee Suunta joukolla on sama vaikka kieroon kurssi vie Väylä levee joskin väärä, määränpää missä lie Voin vain ääneen pohtia ja ottaa kantaa Aatosten virrassa en voi jäädä rantaan En voi koska jäätyy virta ja lumettuu jos Vaienneena padon rakennan Laahustan mä lainasanoin silloin aina Samaa latua vaan Silmäni mä suljen, mieli uutta kuvittaa Olemassaoloani hetken huvittaa Kirkas aatos, hetki paatokseton mielenmaisema Jolloin huomaamatta haaveen olen sokaisema Puhdas tahto puskee vilpitönnä kohti unelmaa Mutta unelmakin jalostuu ja muuttaa suuntaa Millä lailla murtaa muovikuoripuoli-ihminen Millä lailla kuoli puolikas ja minne jäi ihminen? Voin vain ääneen pohtia ja ottaa kantaa Aatosten virrassa en voi jäädä rantaan En voi koska jäätyy virta ja lumettuu jos Vaienneena padon rakennan Laahustan mä lainasanoin silloin aina Samaa latua vaan Samaa latua vaan Samaa latua vaan Latua vaan, latua Samaa latua vaan Kaskut läpi koluttu ja vitsit veistelty Vuorosanat vuoleskeltu, huulet kaikki heitelty Vaan merkittävät sanat jäivät vaille painoa Kaiken tämän keskellä siis en ole mykkä ainoa En, ainoa En, ainoa En, ainoa