Kala olin kala olen kala tulen olemaan Vanhemmatkin kaloja se kai kulkee suvussa Polskin parven mukana matalissa vesissÄ En mene merta edemmÄksi syvÄllÄ on pimeÄÄ Miksi sitten joka yÖ nÄen unta lentÄmisestÄ Annettu ei keuhkoja ei kÄsiÄ ei jalkoja Siunattu ei siivillÄ ei edes silmÄluomilla Ei samettista turkkia ei sileÄtÄ ihoa Peilikuvan kerran nÄin sisareni suomuissa Mato koukku siimaa koukussa vai kuivilla Verkko nuotta katiska kavalia ansoja Ei koskaan matokuuria ei surviaisentoukkia Nappaamatta jÄtÄn niin tyynellÄ kuin tuulella Kala olin kala olen kala tulen olemaan JÄlkelÄiset kaloja myÖskin heitÄ seuraavat SiivettÖmÄt jalattomat vailla silmÄluomia Kammoksuvat peilikuvaa sisarensa suomuissa