Eksyin kerran retkilläni, paikkaan vallan ihmeelliseen. Keskellä pohjanmaan lakeuksia, törmäsin vuoreen kiviseen Yritin tunnin jos toisenkin vaan en päässyt yli, en ympäri. Päätin siihen jäädä yöksi jo aurinko mailleen katosi. Kuu ja tähdet valtasi taivaan, silmässä unihiekan siru. Kun äkkiä kivien välistä hyppäsi esiin pikkusormenmittainenpiru. Päässä naurettavat kumiset sarvet, häntä kuminauhasta. Kädessä kiilteli pienoinen pistin tehty parsinneulasta... Pikkusormenmittainenpiru, oikeastaan vain pirun siru. Vain pikkuriikkisen verran paha, ei himoitse toisten sormia... Koetin pirua hätistellä pois, piilottelin käsiä ja sormia. Piru virkkoi 'ÄLÄ PELKÄÄ PELKKIÄ HUHUPUHEITA'. No, aamulla sitten heräsin varhain, pirua ei mailla, ei Halmeilla, Mutta housut oli revitty riekaleiksi ja piru oli vienyt jalat...