Toteemipaaluun köytettynä vapisee kalpea mies punanahat vihaiset hältä kohta nahkan päästä vie. Myynyt oli viskiä vetistä romminassakoita vajaita helmet, lahjat päällikölle eivät olleetkaan aitoja... Toteemipaaluun köytettynä anoo armoa kalpea mies sanoo päänsä olevan saastainen ja nahkan heikkolaatuinen vaan aseet olivat ruosteisia ja patruunat homeisia punanahat sotansa hävisivät kuoli monta urheaa soturia... Älä päällikkö nahkaa päästäni vie muuten katkeaa multa elon tie Kukas sulle kiväärit ja viinat tuo jos joudun kehnon luo... Toteemipaalun juurella lojuu kelmeä mie vaan kohta kiroukseen avautuu suu mies kompuroi jaloilleen karvattomana ja katkerana yöhön kylästä pakenee...