Kohotatte katseene Ja tiedätte aikanne pian tullen Kadonnut on vaikeus sydämmistänne Ristiinnaulitun mahti murtunut Ikuisiksi ajoiksi tieltä pimeyden Uskonne vaikeneva ääni Hukkunut varjoihin ikuisen kuoleman Kahleista vapauttavan voiman Muutunut on pian tomuksi, mustunut ruunnis Kristuksen Kuten heikko uskonne vapahtajaan Vavahtaen, vielä kerran viimeisen, näette herranne Kristuksen Jalkojemme juuressa... Kuolleena Nasaretilaisen veri maljoisamme Kohotamme ne korkeutsiin... Kunnia Pimeyden Ruhtinaalle! Heikko voimanne vaipunut, ja te sen mukana Hornanliekkeihin...