Uppoudun itseni syvimpään, Ja asetun temppelini portaille, Ihailemaan tätä universaalia maisemaa, Ja kuulemaan sisäisen Mestarin täydellistä sanaa. Edessäni loistaa kylmä autiomaa, Tynnä timanttien jäätävää hohtoa, Laavavirrat halkovat tätä jäistä kultoa, Kuin osoittaakseen Herramme miekan viiltoja, Ja elementtien kohdatessa toisensa, Nousee nustä eetterimäinen hopeinen höyry, Jossa tanssivat merkit ikuisuuden. Kun kolmiot toisiinsa kietoutuvat, Ja asettuvat kosmiseen muotoon, Kun säteilen maailman energiaa, Ja iäisyyden virta on loputon, Täydellisyyden äänetön sinfonia, Täyttää sydämeni ainiaan.