Maailman lopulla Ikuisen kärsimyksen rotkon reunalla Luciferin silmän loisteessa Tulenlieskat nuolevat itse aikaa vanhempia kivisiä muotoja Lohkareiden terävät reunat repivät lihaani Kuollut, kuihtunut maa juo ahnaasti vertani Loputtomien tuskan virtojen ujeltaessa ylläni Totuuden silmä taivaalla - poltettuna itseeni Maailman pimeissä kammioissa, musta laava virtaa Polttaen, luoden, uutta paratiisia Mestarimme voimasta Taon itseäni uuteen muotoon Kuolen ja synnyn Sisäisen Mestarin liekin roihua, ei mikään muutos voi koskaan sammuttaa