Kosmisen kirkon tornista, katselen näitä jäätyviä maita Muinaisen tuulen henkäykset, lausuvat kunniaa Herralle valon ja varjon Yötaivaalla tähdet säteilevät, muodostaen kaavoja, uuden ajan nousulle Planeettojen keskittyessä, avautuu polku, yli vanhan ja voitetun Kun katselen näitä maailmoja, tunnen kaikkeuden virtaavan, läpi kuoren ja kudoksen, sisimpään Kaikkinäkevän silmän pyhättöön