Kauan sitten kylän päässä syntyi kaksi poikaa Kaksi perillistä sodanjumalan karhuntaljoin verhotun Jo kolmen iästä, sanovat, toisiansa alkoivat harjoittaa Ja kun teräksensä yhteen kalahti, saattoi kuulla ukkosen ♪ Kauan sitten kylän päässä varttui kaksi poikaa Kaksiko vain typerystä kuolemaa pilkkaamaan? Ei yksikään haava vielä ollut tehnyt Tehtäväänsä Ja siksi kai sitä miekasta vihollisen täytyi anoa ♪ Aina kunnia houkuttaa nuorta kansaa (Ryöstöretki merten taa) ja taistelu sitäkin enemmän Varmaan turmaan rientävän tielle Vain toinen hullu uskaltautuu ♪ Kun kenttä hohkaa kärsimystä ja kirveet lentävät Leikki kanssa kuoleman vain yltyy Niin riemukasta lapsien on päitä pudottaa Kuunnellessaan sotajoukkoa hurraavaa ♪ Usein käykin vain niin et' vertaisesta tulee alempi Tarinan kulku voitoista kääntyy Ja maine ihmisen helposti antaa veljensä unohtaa ♪ Ylpeys, tuo kavalin tauti päällä maan Näin on vienyt taas yhden uhrin muassaan Kumpi lie se epatto, kilpi alhaalla ja miekka koholla Teilleen mennyt vaiko hän joka hautoja kaivaa saa? ♪ Heikompaa voima mik' riepottaa Kotinsa on iäksi jättänyt tahtoen vielä surmata ♪ Kunniaton moinen työ