Joskus vain elämä työntää toisen kauemmaksi pois Vaikea on silloin myöntää ettei ilman olla vois Polttava on joskus kaipuu, mieli vähän eksynyt Se yöhön hiljalleen vaipuu kun sä totta olet nyt Ottaa syliinsä yö, kuiskaan tähän jään Vain sinä voit janoni sammuttaa Ilta valoa syö, sulaa varjo pimeään Muu maailma ei meitä kiinni saa Silloin ymmärrän, että ihan kaikki on tässä Kanssasi kuljen yön selkään, tunnen tuoksun jokaisen Eroa sinusta pelkään, siksi irti päästä en Eteenpäin tunne tuo kantaa, täynnä toiveita on tie Ja melkein kaiken se antaa, meitä syvemmälle vie Ottaa... Kun aamu tuo ensi säteen Hymyilet ja tartut käteen Siihen on hyvä nukahtaa Ottaa...