Maantietä mittaillut kylliksi oon Huutanut kaipuutain näin kuutamoon Saanut kuin palkaksi mun matkoiltain Suurta surua sydämeen vain Tahdoin nähdä kortit nuo kohtalon Mutta tuo tie kovin kivinen on Nyt kotiin valmis jo oon palaamaan Kerro pystytkö mut kohtaamaan Voitko sä tyttöni taas sytyttää Pienen kynttilän sun ikkunaan Jättäisit'siihen sen näyttämään Vielä luoksesi tulla mä saan Korkeaa taivasta katsellessain Olet sä aina mun aatoksissain Sylisi sinun on niin lämpöinen Sitä koskaan kai unohda en