Aurinko taas painuu iltaan Päiväkirjaa selaan yksin vuoteellain Muistoihin vaivun aivan hiljaa Sanat kauniit koskettaa sieluain Ne muistaa taas illan kauneimman Ne muistaa yön loppumattoman Menneisyys on hymynä huulillain Uudestaan sinut löydän sivuiltain Menneitä ei takaisin kai saa Muistoja päiväkirjaan vaalitaan Silmät painuu vihdoin uneen Päiväkirja putoaa käsistäin Kosketukses tunnen vielä uuden Ja hetken olet siinä sylissäin Mä koen taas illan kauneimman Mä koen yön loppumattoman