Ilmojen halki käy lentäjän tie
Ylitse maan ja veen.
Hopeahohtoiset siivet mun vie
Määrääni kaukaiseen.
Lentäjän mieli niin reipas on,
Huoleton, varma on.
Täällä on oltava, sen hän ties,
Terästä kone ja mies.
On uljasta yksin liitää yllä pilvien,
Kuin nuori kotka kiitää lintu hopeinen.
Erästä unelmaa lentäjä kantaa saa:
Suomen tyttö, ethän voi unhoittaa.
Erästä unelmaa lentäjä kantaa saa:
Suomen tyttö, ethän voi unhoittaa.
Suuri on ilmojen äärettömyys,
Lentäjä tuntee sen.
Lentäjän osa on yksinäinen
Keskellä vaarojen.
Tuuli käy vastaan tai myötäiseen,
Minkäs teen, minkäs teen?
Onneeni luotan, ja lintuain
Varmasti ohjailen vain.
On uljasta yksin liitää yllä pilvien,
Kuin nuori kotka kiitää lintu hopeinen.
Erästä unelmaa lentäjä kantaa saa:
Suomen tyttö, ethän voi unhoittaa.
Erästä unelmaa lentäjä kantaa saa:
Suomen tyttö, ethän voi unhoittaa.
Ilmojen halki käy lentäjän tie,
Moottorin laulu soi
Maailman lauluista kaunein se lie
Lentäjä väittää voi.
Uljasta laulu on teräksen,
Miehuuden, vaarojen.
Seikkailumielen se mieheen saa,
Sellaista voi rakastaa.
On uljasta yksin liitää yllä pilvien,
Kuin nuori kotka kiitää lintu hopeinen.
Erästä unelmaa lentäjä kantaa saa:
Suomen tyttö, ethän voi unhoittaa.
Erästä unelmaa lentäjä kantaa saa:
Suomen tyttö, ethän voi unhoittaa.