Parvelta näkyi joelle Ja me puhuimme kaikesta Auringonnousuun istuimme Ei ollu enää paluuta Olin se säistä haljennu Ja aikaa vastaan taistellu Se seinästä revitty Kastunu ja hylätty Kastunnu ja hylätty Sinä olit jo taottua rautaa Ja minä vain lahonnutta lautaa Ei ollu mitään Ei mitään muuta antaa Kuin ajan runtelemaa pintaa Sä olit taottua rautaa Parvella tuoksui kesältä Ja meillä kaikki edessä Ja sä tunnuit hyvältä Mennään vieläkin yhdessä Sä näytit mulle kaiken Ruosteenkin ja karheuden Sen jotain johon tukea Sen jotain mitä hioa Sen jotain mitä hioa Sinä olit jo taottua rautaa Ja minä vain lahonnutta lautaa Ei ollu mitään Ei mitään muuta antaa Kuin ajan runtelemaa pintaa Sä olit taottua rautaa Vuodet naarmuja piirtää Kaipaa en enempää Joskus vähäkin riittää Että, jäljet jää Sinä olit jo taottua rautaa Ja minä vain lahonnutta lautaa Ei ollu mitään Ei mitään muuta antaa Kuin ajan runtelemaa pintaa Sinä olit jo taottua rautaa Ja minä vain lahonnutta lautaa Sä olit taottua rautaa