Kansa metsien, tuhansien järvien Kansa soiden, kansa lakeuden Kansa rannikon, repaleisen saariston Kansa kivikovan kallion Pitkä matka vaeltaa Sen on tuntureiden taa Lumi ladun piilottaa Joko kansa luovuttaa Ei kun umpihankeen uutta aukomaan Sinnikkäästi kansa puskee sisullaan Männynrungot kyytiin koskien Mullankin se kääntää, vääntää esiin vaan Kannot uumenista kaskien Katajainen kansa Raivaa korpiansa Ei periksi anna, ei Katajainen kansa risti Lipussansa Sisua, tarmoa, Jumalan armoa Tämä kansa tarvitsee Missä ennen korpimaa Nyt jo karja laiduntaa Kasvaa pellot pellavaa Ruista ranteisiinsa saa Se, joka hirsisaunaa rantaan rakentaa Kansa kaamoksen, kansa revontulien Kansa keskiöisen auringon Vastavirtaan ui kuin parvi lohien Rämpii luokse hillavarvikon Katajainen kansa Kuokkii peltojansa Ei periksi anna, ei Katajainen kansa risti Lipussansa Sisua, tarmoa, Jumalan armoa Tämä kansa tarvitsee Paukkupakkasella kylpee saunassaan Pehmeäksi vihdan hautoo padassaan Sankka löylynhöyry selkänahassaan Hankeen kiepsahtaa ja ui – ui! – Hui Avannossaan Katajainen kansa risti lipussansa Sisua, tarmoa, Jumalan armoa Tämä kansa tarvitsee